Esittely
"Koiralla tulee olla pystyt korvat ja kippurahäntä, muttei metsästysviettiä.
Kooltaan koira saisi olla keskikokoinen". Niillä kriteereillä etsimme uutta
rotua ensimmäisen koirani, karhukoira, jälkeen. Harkinnassa oli lapinkoira tai silloin
vielä tuntemattomampi rotu, keeshond. Pirkko-Liisa Kansasen luona Leppävirralla
kävimme kessuja katsomassa ja sen jälkeen valinta oli selvä. Keeshond oli juuri sopiva;
reipas, pirteä ja nauravainen pörröpöksy, joka sopii mukaan niin lenkille kuin
harrastuskaveriksi. Niin meille tuli pikkuinen duracellpupu Tiltu. Se oli
kiltti ja nopea oppimaan. Tiltun myötä rakkaus rotuun syttyi ja sillä tiellä olen
edelleen.
Ensimmäinen kessupentueeni syntyi vuonna 1996. Samana vuonna sain kennelnimeni; Hurleilakan. Kennelnimeä miettiessäni selailin Unto Eskelisen "Kieljkiärylöitä", savolaista sanakirjaa ja sieltä nimi löytyi. Hurleilakka tarkoittaa luonteeltaan iloista tyttöä ja se kuvasi loistavasti ensimmäistä kessuani.
Koirani ovat ensisijaisesti lemmikkejä ja perheenjäseniä. Niiden kanssa on ihana retkeillä Suomen kauniissa luonnossa. Kotonani on vain rajallinen määrä koiria, jotta voin tarjota niistä jokaiselle riittävästi aikaa ja huomiota. Lähipiirissäni ja ystävilläni on myös useita koiria ja lenkkeilemme usein yhdessä, joten koirani ovat tottuneita tulemaan toimeen myös suuremmassa laumassa. Pentueita syntyy harvakseltaan tarkan harkinnan jälkeen. Yhdistelmän tulee olla sellainen, että olisin valmis pitämään siitä pennun itselläni. Kasvatustyöni ei onnistuisi ilman ihania sijoitus- ja yhteistyökoteja.
Kasvatustyössäni arvostan eniten koirien luonnetta ja terveyttä. Koiran perimä, terveys ja luonteenpiirteet ovat jalostuksessa minulle ns. "hankittuja ominaisuuksia" tai titteleitä tärkeämpiä ominaisuuksia.
Pennut kasvavat kotona keskellä arkea tottuen normaaleihin arkielämän ääniin, käsittelyyn ja laumamme muihin koiriin. Ne pääsevät ulkoilemaan aidatulle pihalle neliviikkoisesta eteenpäin sään sallimissa rajoissa.
Toivon pennuilleni rakastavia koteja, joissa ne saavat elää hyvää koiranelämää ja niiden hyvinvoinnista huolehditaan koko niiden eliniän ajan. En vaadi pennunostajiani viemään koiraansa näyttelyihin tai kilpailevan niiden kanssa, mutta autan mielelläni, jos ne kiinnostavat.
Arvostan terveystutkimusten teettämistä ja toivon, että kaikille kasvateilleni teetetään viralliset terveystutkimukset (lonkat, kyynärpäät, polvet ja silmät). Terveystulokset antavat minulle kasvattajana korvaamattoman tärkeää tietoa, voin seurata jalostusvalintojeni onnistumista sekä ne auttavat osaltaan pyrkimyksessäni kasvattamaan mahdollisimman terveitä kessuja.
Kasvattajana olen aidosti kiinnostunut kasvattieni elämästä ja kuulumisista niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Minulle saa aina soittaa. Koiran hoitoon löytyy varmasti lähes yhtä monta neuvoa kuin on neuvojaakin, mutta maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Minulta voi aina kysyä apua ongelmissa, autan mielelläni.
Rodun hyväksi toimiminen on minulle tärkeää ja olenkin aktiivisesti mukana Suomen Keesehond ry:n toiminnassa. Vuosien varrella olen toiminut monissa eri tehtävissä, tällä hetkellä olen hallituksen ja jalostustoimikunnan jäsen. Lisäksi olen Suomen Kennelliiton jäsen ja allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Olen myös Suomen Koirankasvattajat ry:n jäsen.
Kerron mielelläni lisää rodusta, omista kessuistani ja kasvatussuunnitelmistani. Koirista puhumiseen löytyy aina aikaa. Kessuihini saa tulla tutustumaan myös ihan livenä.
Terveisin